Eve Hietamiehen Yösyöttö on humoristinen kuvaus vauva-arjesta miehen näkökulmasta. Tarinan päähenkilö Antti Pasanen kokee elämänsä mullistuksen joutuessaan yllättäen yksin vastuuseen vastasyntyneestä jälkeläisestään, Paavosta. Antti on vähän stereotypisenkin äijämäinen hahmo, joka epäilee vahvasti, että häneltä puuttuu naisilla geeneissä kulkeva äidinvaisto. Koti-iseilyn myötä hänelle kuitenkin avautuu aivan uusi, äitien ja naisten dominoima maailma, jossa rintatulehdukset, rotavirukset ja tuttipullot ovat arkipäivää. Vähä vähältä Antista kouliintuu rutinoitunut lapsenhoitaja, joka vaihtaa vaipan kädenkäänteessä, osaa erottaa yskän tukehtumisesta ja istuu mielummin katsomassa lastenohjelmia muiden aikuisten juostessa vappuriennoissaan.
---
Yösyöttö on kevyttä ja helppoa luettavaa, ja lisäksi näin lapsettoman ihmisen näkökulmasta myös ihan mielenkiintoinen katsaus vauva-arkeen sekä sen tuomiin haasteisiin ja yllättäviin tilanteisiin. Myös kirjan näkökulma miehen haasteista naisten maailmassa on ihan hauska ja tarjoaa hyviä mahdollisuuksia tilannekomiikalle (joskin haluan uskoa ja toivoa, että tosielämässä nämä rajat alkavat olla vähän enemmän hämärtyneitä kuin kirjan kuvaamassa maailmassa). Toisaalta tarinasta jää kyllä myös sellainen vaikutelma, että vaikka monet kohdatuista haasteista ovat ehkä Antin itsensä mielestä hänelle vieraita nimenomaan siksi että hän on mies, kuuluu todellisuudessa iso osa kipuilusta vanhemmaksi kasvamiseen yleisemmällä tasolla.
Luonnehtisin tarinaa ihan puhtaasti viihteelliseksi ja kevyeksi iltalukemiseksi - viihdearvoltaan ehkä jonkun kevyen hömppäsarjan kaltaiseksi ajankuluksi. Oikeastaan tämä oli aika mukavan kevyt, hauska tarina, jonka jatko-osankin ehkä luen jossain vaiheessa. Mitään kovin syvällistä ulottuvuutta tarinasta ja siihen kuuluvista hahmoista on kuitenkin mielestäni turha etsiä - tai ainakin itse koin, että muidenkin kuin Antin kohdalla haluttiin oikein mässäillä stereotypioilla. Olen lisäksi viime aikoina kiinnittänyt enemmän huomiota alkoholin asemaan kotimaisessa kulttuurissa, ja siltä osin tämä kirja ehkä vähän "äijähengessä" tarjoili melko ennalta-arvattavaa sisältöä - oluen tai muiden juominkien nauttimista kuvattiin useassa eri tilanteessa siinä melko perinteisen ihannoivassa mielessä (enkä siis tuomitse tätä nyt nimenomaan siitä syystä, että tarinan toinen päähenkilö kulkee potkuhousuissa, vaan ennemminkin lähinnä siksi, että kaipaisin ehkä itse henkilökohtaisesti jotain vähän raikkaampaa näkökulmaa, ja kirjassa toistuvat maininnat oluen juonnista alkavat vähän jo tuntua samalta kuin se, että mainittaisiin aina kun päähenkilö vaihtaa sukkia).
Joka tapauksessa, voisin kyllä ihan suositella tätä aiheesta kiinnostuneelle ja kevyttä iltalukemista kaipaavalle. Ihan mukava lukukokemus, ei mikään tajunnan räjäyttävä ja maailmaa mullistava elämys, mutta ihan viihdyttävä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti