Pajtim Statovci - Bolla

Finlandia-kirjasta toiseen. 

Statovcin Bolla, vuoden 2019 Finlandia-voittaja, kertoo tarinan sodasta, yksinäisyydestä, kätketystä rakkaudesta ja kielletyistä, kahden miehen välisistä tunteista yhteiskunnassa, jossa heteronormatiivisesta mallista poikkeavaa suuntautumista ei hyväksytä. Tarinan näyttömönä toimii 2000-luvun taitteen (1995-2004) Kosovo sekä Albania. Päähenkilöt Arsim ja Miloš joutuvat salaamaan suhteensa paitsi sukupuolensa, myös eri taustojensa takia - Arsim on perheellinen albaani, Miloš puolestaan lääketiedettä opiskeleva serbi. Traaginen tarina seuraa kummankin hahmon vaiheita ja elämää ristiriitaisten arvojen ja valintojen sekä kaoottisen sotatilanteen pyörteissä.

---

Bolla on melko nopealukuinen, reilu 200-sivuinen teos, jonka ilmapiiriä sävyttää inhon ja inhimillisyyden tasapaino. Henkilöiden ja paikkojen kuvailu on paikoittain inhorealistista, lisäksi hahmoissa on ulottuvuuksia, jotka eivät saa heitä näyttäytymään ainoastaan pidettävässä valossa. Ainoastaan rakkaus ja kaipaus kauniisiin yhteisiin hetkiin on puhdasta.

Pidin tarinasta, joskaan en usko, että lukisin sen ihan heti uudestaan. Ei tämä myöskään ehkä ihan päässyt ehdottomien Finlandia-lemppareideni joukkoon. Voisin kuitenkin hyvinkin kuvitella itseni lukemassa Statovcia lisääkin.

Anni Kytömäki - Margarita

Takakansi:

Senni hieroo kylpylän kesävieraita, kuten hänen isänsäkin aikoinaan. Kesä virittää haaveet kaukaisista tuntureista, mutta sateisena yönä kaikki muuttuu odottamattomalla tavalla.

Mikko on sotilas, joka palaa kenttäsairaalasta takaisin etulinjaan. Sen jälkeen hän pysyy asemapaikallaan, vaikka pelkää sodan viimeisen taistelun lähestyvän.

Antti tutkii metsiä ensin miehitetyssä Karjalassa, sitten Suomessa. Rauhan tultua hänen tehtävänään on päättää, mikä alue hakataan ja mikä säästetään.

Margarita kuvaa metsien ja ihmisten harvoin muistettua historiaa. 1940-1950-luvuilla metsiin, naisiin ja miehiin kohdistettiin vaatimuksia, joilla tavoiteltiin hyvää. Menestystarinoilla on kuitenkin kääntöpuolensa. Valtiollisen velvollisuuden täyttäminen voi kääntää elämänsuunnan kohtalokkaasti.

---

Ostin Anni Kytömäen Finlandia 2020 -palkinnon saaneen Margaritan itselleni joululahjaksi. Kytömäki on tähän mennessä julkaisemillaan teoksilla onnistunut lunastamaan paikkansa yhtenä ehdottomista suosikkikirjailijoistani, eikä Margarita pettänyt odotuksiani. Aivan kuten aiemmatkin teokset, tuore Finlandia-kirja on kaunis kertomus ihmisistä, luonnosta sekä näiden kahden erottamattomuudesta.

Huolimatta siitä, että tarinan tapahtumat sijoittuvat 1900-luvun puolivälin paikkeille, kirjassa käsitellyt teemat ja vastakkainasettelut ovat hyvin ajankohtaisia - sen enempää juonta paljastamatta teemoina esiintyvät muun muassa yksilön oikeudet ja toisaalta valtiolliset velvollisuudet yhteiskunnassa, ihmisen rooli luonnon suojelijana ja osana luontoa, sekä sukupuoliroolit ja niihin kytkeytyneet odotukset. 1950-luvulla jyllännyt polio näyttäisi kirjan ilmestymisvuonna 2020 olevan hallinnassa, mutta tautiepidemiat ovat edelleen arkipäivää, kuten korona-ajat ovat osoittaneet. Historiallisesta kontekstistaan huolimatta Margarita on kaikkinensa hyvin ajankohtainen teos - ja sen ovat epäilemättä Finlandia-palkinnon valitsijatkin huomanneet.

Kytömäen luonnonläheinen kirjoitustyyli on niin kaunista ja soljuvaa, että sitä tulee heti viimeisen sivun jälkeen ikävä. Samoin tulee ikävä metsään ja luonnon äärelle, pois kaupungin vilinästä, saasteista ja kulutushysteriasta, kannonnokkaan kuksan kanssa istumaan ja nuotion rätinää kuuntelemaan. 

Seuraavaa Kytömäen teosta odotellessa.

Andrei Volos - Animaattori

Andrei Volosin Animaattori on kertomus terrorismista. Tarinan päähenkilö Sergei Barmin animoi työkseen kuolleita henkilöitä - ei tuottamalla heistä piirroselokuvia, vaan tulkitsemalla ja elävöittämällä vainajan sielua ja vangitsemalla tämän operation seurauksena syntyvän liekin eräänlaiseen maljaan muistoksi läheisille. Terrorismin vastaista taistelua käyvä turvallisuuspalvelu FABO kiinnostuu menetelmästä, ja siitä, voisiko sitä hyödyntää myös elossa olevien terroristien sielun tulkitsemiseen ja terrorismin ehkäisemiseen.

- - -

Animaattori on kohtalaisen ahdistava ja synkkätunnelmainen kertomus, jossa yhdistellään scifiä, fiktiota ja myös todellisuutta - terrorismia kuvaavat tapahtumat ovat saaneet inspiraationsa vuoden 2002 Moskovan teatterikaappauksesta. Näiden lisäksi se on rakkaustarina. 

Sain tämän luettua loppuun oikeastaan jo joskus viime viikolla, mutten oikein heti tiennyt, mitä kirjoittaisin. En ole ihan varma, pidinkö kirjasta. Aiheena terrorismi on, no, luonnollisestikin iloton ja synkkä. Omalla tavallaan, kaikessa synkkyydessäänkin, tarina oli kuitenkin jotenkin kaunis, ja myöskin tyylillisesti mielestäni hyvin venäläinen. Pidin siitä.

Kuitenkin, koin Animaattorin myös jossain määrin sekavaksi ja vaikeasti eteneväksi - tarinan "imu" tuntui paikoin puuttuvan, vaikka loppua kohden se kyllä löytyikin. Ehkä tämä imun puuttuminen on vain minun ongelmani - voi olla, että olin siinä mielentilassa, että olisin kaivannut jotain vähän kevyempää tai ainakin toisenlaista luettavaa loman viimeisten päivien ratoksi. Kokonaisuudessaan Animaattori oli kuitenkin ihan kelpo lukukokemus, ei ehkä kirja, jota lähtisin heti ensimmäisenä suosittelemaan jollekulle "pelkästään" hyvää tarinaa ja helppoa lukukokemusta etsivälle, mutta ehkä sellaiselle, jota kiinnostaa terrorismin ytimen ja venäläisyyden hyvin vangitseva kertomus.

Roman Schatz - Parturi

Roman Schatzin Parturi on humoristinen tarina epäonnisesta jalokiviliikkeen ryöstöstä, jonka seurauksena varkaat päätyvät ottamaan neljä panttivankia viereisestä parturiliikkeestä. Yllättävän tilanteen äärellä ovat ihmeissään niin poliisit, panttivangit kuin itse rikollisetkin - eihän tämän näin pitänyt mennä. Tarina seuraa panttivankitilanteen muodostumista ja sekä poliisien että parturiliikkeeseen linnoittautujien taholla käytyä surkuhupaisaa pohdintaa siitä, kuinka tilanteen saisi purettua mahdollisiman vähin vahingoin.

- - -

Tämä on ensimmäinen lukemani Schatzin kirja, ja tuomioni kuuluu näin: Parturi ei ehkä ole mikään maailmaa mullistava suuri, poliittisesti, historiallisesti tai kulttuurisesi merkittävä teos, mutta aivan kelpo viihdettä lomalukemiseksi. Parturi on nopealukuinen (menee helposti päivässä), jouhevasti etenevä ja humoristinen satiiri. Tarinan kelmit onnistuivat yllättäen herättämään enemmän myötätuntoa kuin inhoa tai kauhua, ja ylipäänsä koko tapahtumakulkua voisi kuvata surkeiden sattumusten sarjaksi. 

Mitään suurensuurta Schatz-fania minusta ei tämän kirjan perusteella tule, mutta voisin kyllä aivan hyvin kuvitella lukevani häneltä toisenkin kirjan jotain kevyttä ja rentoa viihdettä kaivatessani.