Andrei Volosin Animaattori on kertomus terrorismista. Tarinan päähenkilö Sergei Barmin animoi työkseen kuolleita henkilöitä - ei tuottamalla heistä piirroselokuvia, vaan tulkitsemalla ja elävöittämällä vainajan sielua ja vangitsemalla tämän operation seurauksena syntyvän liekin eräänlaiseen maljaan muistoksi läheisille. Terrorismin vastaista taistelua käyvä turvallisuuspalvelu FABO kiinnostuu menetelmästä, ja siitä, voisiko sitä hyödyntää myös elossa olevien terroristien sielun tulkitsemiseen ja terrorismin ehkäisemiseen.
- - -
Animaattori on kohtalaisen ahdistava ja synkkätunnelmainen kertomus, jossa yhdistellään scifiä, fiktiota ja myös todellisuutta - terrorismia kuvaavat tapahtumat ovat saaneet inspiraationsa vuoden 2002 Moskovan teatterikaappauksesta. Näiden lisäksi se on rakkaustarina.
Sain tämän luettua loppuun oikeastaan jo joskus viime viikolla, mutten oikein heti tiennyt, mitä kirjoittaisin. En ole ihan varma, pidinkö kirjasta. Aiheena terrorismi on, no, luonnollisestikin iloton ja synkkä. Omalla tavallaan, kaikessa synkkyydessäänkin, tarina oli kuitenkin jotenkin kaunis, ja myöskin tyylillisesti mielestäni hyvin venäläinen. Pidin siitä.
Kuitenkin, koin Animaattorin myös jossain määrin sekavaksi ja vaikeasti eteneväksi - tarinan "imu" tuntui paikoin puuttuvan, vaikka loppua kohden se kyllä löytyikin. Ehkä tämä imun puuttuminen on vain minun ongelmani - voi olla, että olin siinä mielentilassa, että olisin kaivannut jotain vähän kevyempää tai ainakin toisenlaista luettavaa loman viimeisten päivien ratoksi. Kokonaisuudessaan Animaattori oli kuitenkin ihan kelpo lukukokemus, ei ehkä kirja, jota lähtisin heti ensimmäisenä suosittelemaan jollekulle "pelkästään" hyvää tarinaa ja helppoa lukukokemusta etsivälle, mutta ehkä sellaiselle, jota kiinnostaa terrorismin ytimen ja venäläisyyden hyvin vangitseva kertomus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti