Takakansi:
Senni hieroo kylpylän kesävieraita, kuten hänen isänsäkin aikoinaan. Kesä virittää haaveet kaukaisista tuntureista, mutta sateisena yönä kaikki muuttuu odottamattomalla tavalla.
Mikko on sotilas, joka palaa kenttäsairaalasta takaisin etulinjaan. Sen jälkeen hän pysyy asemapaikallaan, vaikka pelkää sodan viimeisen taistelun lähestyvän.
Antti tutkii metsiä ensin miehitetyssä Karjalassa, sitten Suomessa. Rauhan tultua hänen tehtävänään on päättää, mikä alue hakataan ja mikä säästetään.
Margarita kuvaa metsien ja ihmisten harvoin muistettua historiaa. 1940-1950-luvuilla metsiin, naisiin ja miehiin kohdistettiin vaatimuksia, joilla tavoiteltiin hyvää. Menestystarinoilla on kuitenkin kääntöpuolensa. Valtiollisen velvollisuuden täyttäminen voi kääntää elämänsuunnan kohtalokkaasti.
---
Ostin Anni Kytömäen Finlandia 2020 -palkinnon saaneen Margaritan itselleni joululahjaksi. Kytömäki on tähän mennessä julkaisemillaan teoksilla onnistunut lunastamaan paikkansa yhtenä ehdottomista suosikkikirjailijoistani, eikä Margarita pettänyt odotuksiani. Aivan kuten aiemmatkin teokset, tuore Finlandia-kirja on kaunis kertomus ihmisistä, luonnosta sekä näiden kahden erottamattomuudesta.
Huolimatta siitä, että tarinan tapahtumat sijoittuvat 1900-luvun puolivälin paikkeille, kirjassa käsitellyt teemat ja vastakkainasettelut ovat hyvin ajankohtaisia - sen enempää juonta paljastamatta teemoina esiintyvät muun muassa yksilön oikeudet ja toisaalta valtiolliset velvollisuudet yhteiskunnassa, ihmisen rooli luonnon suojelijana ja osana luontoa, sekä sukupuoliroolit ja niihin kytkeytyneet odotukset. 1950-luvulla jyllännyt polio näyttäisi kirjan ilmestymisvuonna 2020 olevan hallinnassa, mutta tautiepidemiat ovat edelleen arkipäivää, kuten korona-ajat ovat osoittaneet. Historiallisesta kontekstistaan huolimatta Margarita on kaikkinensa hyvin ajankohtainen teos - ja sen ovat epäilemättä Finlandia-palkinnon valitsijatkin huomanneet.
Kytömäen luonnonläheinen kirjoitustyyli on niin kaunista ja soljuvaa, että sitä tulee heti viimeisen sivun jälkeen ikävä. Samoin tulee ikävä metsään ja luonnon äärelle, pois kaupungin vilinästä, saasteista ja kulutushysteriasta, kannonnokkaan kuksan kanssa istumaan ja nuotion rätinää kuuntelemaan.
Seuraavaa Kytömäen teosta odotellessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti