Murakamin Kafka rannalla on taianomainen, voimakkaasti kohtalon johdattelema ja metaforinen tarina 15-vuotiaasta Kafka Tamurasta, joka karkaa kotoaan osin paetakseen isäänsä ja hänen langettamaansa kirousta, osin löytääkseen merkityksen menneisyyden tapahtumille ja sille, miksi hänen äitinsä ja sisarensa lähtivät jättäen 4-vuotiaan Kafkan isänsä kasvatettavaksi. Tarinan lomassa seurataan myös Nakataa, nyt jo kuusikymppistä lapsena mystiseen onnettomuuteen joutunutta miestä, joka ei osaa lukea tai kirjoittaa, mutta joka kykenee puhumaan kissoille. Tarinan edetessä kohtalo johdattelee näitä kahta hahmoa lähemmäs toisiaan asioiden alkaessa löytää merkityksensä ja todellisuuden rajan hämärtyessä.
---
Kafka rannalla on yksi Murakamin tunnetuista teoksista, joka ainakin suomalaisen painoksen takakanteen painettujen arvostelujen ("Mestariteos. Nobelin arvoinen" - Kirkus Reviews, "Murakami on kuin taikuri, joka paljastaa temppunsa salat, ja saa silti uskomaan, että hänellä on yliluonnollisia voimia." - The New York Times Book Review) sekä tekemäni kenttätyön (no lähinnä netin syövereistä kaivelemieni arvosteluiden) perusteella kuuluu Murakamin vaikuttavimpiin tuotoksiin. Olen lukenut tältä kirjailijalta aiemmin yhden teoksen, 1Q84, ja mielestäni näissä kahdessa toisiinsa täysin liittymättömässä tarinassa on paljon yhteistä - tarinoita yhdistää ainakin jokin selittämättömän kotoisa ja tuttuutta henkivä tunnelma, rinnakkaisten maailmojen olemassaolo sekä kohtalon viitoittamat juonikäänteet.
Murakamin luoma todellisuus on taianomainen - jotenkin tunnelmallinen mutta samaan aikaan mystinen -, ja täynnä arvoituksia. Harva asia on sitä miltä näyttää, ja mustavalkoisen todellisuuskuvan sijaan raja mahdollisen ja mahdottoman välillä hämärtyy.
Nämä ovat tietysti nyt vain omia ajatuksiani, mutta Murakamia lukiessa tulee hyvin vahvasti tunne, että hän tuntee kirjallisuutta ja yhdistelee muista merkittävistä teoksista saamiaan ideoita omiin tarinoihinsa luoden aivan uudenlaisia murakamimaisia kokonaisuuksia. Aiemmin lukemani 1Q84 on itseasiassa saanut nimensäkin orwellilaisessa hengessä Orwellin dystopisen Vuosi 1984 -klassikkoromaanin mukaan. Kafka rannalla toi jostain syystä tietyiltä osin mieleeni (kylläkin jo hyvin kauan sitten) äänikirjana kuuntelemani Mikhail Bulkakovin teoksen Saatana saapuu moskovaan. Tarinoiden kohtalonomaisuutta puolestaan voisi jossain määrin kuvata jopa coelhomaiseksi.
Niin tai näin, pidän Murakamista kirjailijana. Ainakin nämä pari lukemaani teosta ovat molemmat syvällisiä ja hengellisiä, jossain määrin vaikeatulkintaisiakin. Niistä löytyy monia ulottuvuuksia, ja uskoisin, että ainakin tämä tuoreemmassa muistissa oleva Kafka rannalla avautuu jokaiselle lukijalle vähän eri tavoin tapahtumille annettujen merkitysten mukaan. Jos nyt ihan hiuksia lähdetään halkomaan, niin ainoastaan intiimien kohtausten kuvaukset ovat olleet jossain määrin vähemmän mieleeni - tämäkin nyt tietysti on epäilemättä ihan lukijasta kiinni, mutta jostain syystä ainakin osassa kohtauksia olen itse kokenut naisella olevan ehkä vähän liiankin välineellinen arvo, ottaen tarinan tietyn henkisyyden, arvokukuden ja moraalipohjaisuuden huomioon. Tästä pienestä nyanssista huolimatta arvostan kyllä Murakamia paljon kirjailijana, ja aion jatkaa hänen lukemistaan myöhemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti