Peter Høegin Sinun silmiesi kautta on scifi-henkinen ja ehkä jopa jotenkin hivenen filosofinen teos, jonka kuvaamassa todellisuudessa toisen henkilön tietoisuuteen on mahdollista astua. Tarinassa päähenkilöt Peter, Lisa ja Simon ovat jo lapsena oppineet muuttamaan tapahtumien kulkua astumalla unen kautta toisen henkilön tietoisuuteen. Vaikka tiet ovat sittemmin eronneet, ohjaa kohtalo heidät vielä kerran yhteen pohtimaan tietoisuuden ja menneiden sekä tulevien tapahtumien välisiä, häilyviä rajoja, tällä kertaa mielen ja tietoisuuden visualisoivan teknologian avustuksella.
---
Olin tästä kirjasta sen teeman perusteella lähtökohtaisesti todella innoissani. Tällainen hivenen scifi-tyylinen ymmärryksen ja todellisuuden rajoja venyttävä tarina voisi olla parhaillaan jotain todella jännittävää ja omia ajatuksia herättelevää luettavaa.
Rehellisyyden nimissä en kuitenkaan ole ihan varma, oliko tämä nyt ihan sitä mitä hain tai odotin saavani. Tarina oli kyllä omalla tavallaan mukaansatempaava ja kiehtova. Olisin kuitenkin jotenkin ehkä halunnut omista kiinnostuksenkohteistani käsin tämän fiktiivisen tarinan lähestyvän tietoisuuden häilyviä rajoja enemmän jotenkin teknologiapainotteisesti, niin, että tapahtumien olisi edes leikisti voinut kuvitella olevan joskus tulevaisuudessa mahdollisia. En nyt tiedä, osaanko selittää tätä sen enempää ymmärrettävästi, mutta pointtina siis, että olin vähän harmissani kun se toisen henkilön tietoisuuteen astuminen olikin mahdollista suoraan unen kautta, eikä jonkun teknologian välityksellä. Vähän ehkä ihmeellinen pettymyksen aihe, mutta jostain syystä tämä asia häiritsi minua lukemisen lomassa.
Noin niin kuin muuten kirja jätti jälkeensä ihan hyvän fiiliksen tämän minulle entuudestaan tuntemattoman kirjailijan tarinankerronnan ja tyylin suhteen. Tarina oli pohdiskeleva ja psykologinen, ja pidin siitä tarinan pohjalla olevasta filosofisesta ajatuksesta, että yksittäisten yksilöiden tietoisuuden takana on eräänlainen universaali, kollektiivinen tietoisuus, joka yhdistää yksittäiset mielet yhdeksi valtavaksi kokonaisuudeksi. Vaikka tarinassa ei muistikuvieni mukaan kovin laajamittaisesti pohdita toisen henkilön tietoisuuteen siirtymisen prosessia, niin sillä ajatuksella leikittely, että omasta mielestä voisi löytää tien universaaliin tietoisuuteen ja sitä kautta toisen henkilön mieleen, on kiehtova. Siinä mielessä kirjailijan valitsema teema niin sanotusti osui ja upposi kiinnostavuutensa suhteen.
Voisin suositella kirjaa sellaisena ihan mukavana lukukokemuksena, jossa on vähän enemmän syvyyttä kuin monessa nopealukuisessa tusinapokkarissa. Aiheesta huolimatta tarina ei ollut kerronnallisesti vaikealukuinen, eikä mihinkään tieteis- tai filosofiajargoniaan upottu tarinassa ollenkaan (mitä olisin vähän ehkä kaivannut..), eli siinä mielessä ihan kevyt ja helposti lähestyttävä kokonaisuus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti