Kirjastossa kierrellessäni käteeni osui vahingossa Kaari Utrion Sunneva. Se oli ihan pakko ottaa lomalukemiseksi, sillä ihan jo kirjaan tarttuminen palautti mieleen parin vuoden takaisen kesän kun luin lomalla Utrion Vaskilintua. Siinä mielessä Sunneva ei kyllä tosiaankaan ollut pettymys - sama kesätunnelma pysyi vahvasti läsnä koko lukurupeaman ajan, sillä tämä Utrion ihan ensimmäisiin teoksiin kuuluva tarina on tyylillisesti ja teemoiltaan mielestäni hyvin lähellä tätä toista, paljon myöhemmin ilmestynyttä Utrion teosta. Molemmissa tarinoissa päähenkilönä on vahva, kaunis nainen, jota tarina kuljettaa pitkin historiallista maailmaa kohtalon ja sattumusten johdattelemana.
Tähän painokseen on itseasiassa mahdutettu samojen kansien sisään kaksi romaania; Sunneva Jaarlintytär (1969) sekä Sunneva keisarin kaupungissa (1970).
Sunneva on historiallinen romaani, jonka päähenkilönä - kuten jo aiemmin mainitsinkin - esiintyy häikäisevän kaunis, nuori ja ylhäiseen sukuun kuuluva Sunneva. Tarina kuljettaa aviomiestään pakenevaa Sunnevaa pitkin nykyistä Eurooppaa, ja Sunneva päätyy sattumusten kautta todistamaan historiallisia tapahtumia, kuten Konstantinopoliin suuntautuvaa ristiretkeä. Minne Sunneva ikinä meneekin, on hänen häikäisevä kauneutensa samanaikaisesti sekä siunaus että kirous - matkan varrelle osuu sekä suojelevia ihailijoita että aggressiivisia ja väkivaltaisia Sunnevaan omistavasti suhtautuvia miehiä ja mustasukkaisia naisia. Onneksi Sunnevalla on turvanaan uskollinen orja Airikka, joka turvaa selustaa tiukimmissa paikoissa.
---
Tämän yhdistelmäpainoksen lopussa Utrio ottaa itse kantaa tähän nuoruusvuosiensa teokseen (tarinaa kirjoittaessaan Utrio on ollut vasta noin 26-vuotias!). Hän pohtii itsekin loppusanoissaan kirjan saaman kritiikin kautta Sunnevan teemoja, jotka ovat ilmestymisvuoteensa nähden melko moderneja; tarina pitää sisällään esimerkiksi vahvoja naishahmoja ja feministisiä ajatuksia, ja mahtuupa tarinan pyörteisiin myös seksuaalivähemmistön edustaja. Tarina on myös kohtalaisen väkivaltainen, ja miehet kuvataan hivenen yksioikoisesta näkökulmasta himoitsevina, väkivaltaisina ja äkkipikaisina naisiin omistavasti suhtautuvina hahmoina. Lisäksi tarinassa vilisee paljon voimakkaita, vaikutusvaltaisia ja itsenäisiä naisia. Samalla Sunneva on myös rakkaustarina.
Pidän Utrion kuvailevasta ja historiallisesta otteesta tarinoissa. Vaskilinnun ja tämän lisäksi en ole lukenut muita Utrion teoksia, mutta tulen varmasti vielä myöhemmin palaamaan hänen tuotantoonsa. Pitkän aikaa Sunnevaa lukiessani olin ihan haltioitunut tarinassa vallitsevasta Vaskilinnun kautta entuudestaan tutusta ja minulle kesää ja lomatunnelmaa henkivästä ilmapiiristä ja tunnelmasta. Sunnevan seikkailut vetivät mukaansa helposti, ja tyylillisesti teksti oli sopivan kevyttä. Jossain vaiheessa kirjan puolenvälin jälkeen kuitenkin koin, että tarina jäi vähän polkemaan paikalleen. Sitten muistin senkin, että koin saman jämähtämistunteen Vaskilinnunkin kohdalla. En muista, mikä siihen junnaamiseen oli syynä Vaskilinnussa, mutta tämän kohdalla ehkä tarina alkoi lähestyä niin vääjäämätöntä loppuaan, että matkaa olisi voinut jo vähän jouduttaa. Sunnevan kohtaamat haasteet alkoivat ehkä tuntua vähän liiankin tutuilta.
Joka tapauksessa, Sunneva oli oikein mukavaa kesälukemista näiden helteisten päivien ratoksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti