Camilla Läckbergin Kivenhakkaaja on Fjällbacka-sarjan kolmas osa, jota tituleerataan läpimurtoteokseksi.
Fjällbackassa ollaan taas mysteerin äärellä, kun läheisestä vesistöstä löytyy nuoren tytön ruumis. Aluksi tapausta epäillään hukkumiseksi, mutta pian selviää, että kyseessä on murha. Aiemmista osista tuttu Fjällbackan poliisi Patrik Hedström kollegoineen ryhtyy selvittämään tapausta samalla, kun niin ikään aiemmista osista tuttu Erica Falck pysyttelee kotirintamalla hoitamassa pariskunnan vastasyntynyttä lasta. Nykyhetken ja murhatutkinnan kanssa rinnakkain tarinassa polveilee toinenkin, 1920-luvulta lähtevä tarina rikkaaseen perheeseen syntyneestä naisesta, jonka onnettomaksi kohtaloksi koitui pakkoavioliitto köyhän kivenhakkaajan kanssa. Vähän kerrallaan historialliset tapahtumat punoutuvat nykyhetkeen, ja pienen tytön murha alkaa selvitä.
---
Olen edelleen Läckbergistä vähän ristiriitaista mieltä. Tavallaan näitä on "ihan kiva" lukea - kerronta on sujuvaa, teksti helppoa ja nopealukuista -, mutta samalla se joku helppous ehkä myös vähän tökkii. Ainakin isoina annoksina nautittuna. Ehkä kirjojen kerrontatyyli on makuuni hivenen liiankin mutkatonta, vaikka juoni rakentuukin kohtalaisen hyvin koukuttavien käänteiden kautta.
Vaikka tämän nimenomaisen osan julistetaan olevan se läpimurtoteos, joka nosti Läckbergin tunnetuksi dekkarikirjailijaksi, pidin enemmän edeltävästä osasta. Tämä on nyt ihan vaan makuasia; tyylillisesti näissä kahdessa ei ollut isoja eroja, mutta jostain syystä kirjan luettuani pidin edeltävää osaa ovelammin punottuna.
Varmaan tulen lukemaan näitä Läckbergejä tasaisin väliajoin, näitä kun löytyy nopeasti lainaksi kotikaupungissa vieraillessani ja luettavan loppuessa kesken. Sarjana Fjällbacka menee tällä kokemuspohjalta kategoriaan ihan ok luettava, voisin tarttua uuteenkin osaan ihan huvikseni ja vain koska lukeminen ehti loppua kesken, mutta en jännityksellä odota saavani seuraavan osan käsiini.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti