Luin vuosi sitten pääsiäisen aikaan Nesboja (tarkemmin sanottuna Harry Hole- sarjan osat Punarinta, Suruton ja Veritimantit), ja halusin vähän ehkä nostalgiahengessä palata samoihin tunnelmiin näin tasan vuotta myöhemmin. Juuri päätökseen saattamani Lepakkomies on ensimmäinen osa Harry Hole -rikosromaanisarjasta, joka koostuu kaikkinensa (tämän postauksen julkaisuhetkellä) yhteensä kahdestatoista osasta.
Sarjan ensimmäisessä osassa Harry Hole, hieman viinaan menevä mutta hämmästyttävän teräväpäinen oslolainen rikostutkija, lähetetään Australiaan selvittämään nuoren norjalaisnaisen murhaa. Tutkinnan edetessä tapahtumien kulku sekä motiivit alkavat vähitellen selvitä ja tunnelma tiivistyy - onko murhan takana se perinteisesti ensimmäisenä epäilty poikaystävä, vai ovatko tapahtumat osa laajempaa rikosvyyhtiä?
---
Tulin jo vuosi sitten siihen johtopäätökseen, että Nesbo on ihan "kelpo lukemista". Pidän hänen kerronnallisesta tyylistään, joka on suora, sarkastinen ja oivaltava. Turhaa jaarittelua ei mielestäni ole juuri nimeksikään, tapahtumat ovat raakoja, mutta verellä ja suolenpätkillä ei kuitenkaan lähdetä ihan loputtomasti mässäilemään. Nyt luettuani kahden pohjoismaisen dekkarikirjailijan - Läckbergin ja Nesbon - tuotantoa ihan peräjälkeen, voin ihan suoraan todeta, että Nesbo kolahtaa näistä enemmän. Tyyli on suorempi ja hahmot aidomman tuntuisia (olkoonkin, että myös hivenen stereotypisiä - päihdeongelmainen keski-ikäinen mies dekkarin päähenkilönä ei ainakaan liene varsinaisesti mitään uutta ja yllättävää...). Tähänastisen Nesbo-kokemuksen pohjalta voin myös todeta, että nämä dekkarit on hyvin nopeasti luettu - ei vähäisestä sivumäärästä, vaan tarinan vauhdikkaasta poljennosta johtuen.
Se, mitä ainakin tästä Lepakkomiehestä tulen muistamaan esimerkiksi kuukauden päästä, onkin sitten toinen juttu. Tarina on kyllä mukaansatempaava, mutta ei ehkä siinä määrin omaperäinen tai shokeeraava, että se jäisi helposti mieleen. Voin ainakin rehellisesti tunnustaa, että kolmesta aiemmin lukemastani Nesbosta en muista juuri muuta kuin sen hyvän lukuflown... Toisaalta, silloin kun toiveena on lähinnä viihdyttävä ja rento lukukokemus vaikkapa juuri pääsiäisloman ratoksi, niin tarvitseeko tarinan jokaista yksityiskohtaa jälkikäteen muistaakaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti