Jos 2010-luvun popularisoiduista tietokirjailijoista pitäisi nostaa yksi ajatuksella "kaikkien on luettava hänen teoksensa", nostaisin ehdottomasti israelilaisen historiantutkijan Hararin ihmiskunnan historiaa, nykyhetkeä ja tulevaisuutta ruotivat teokset Sapiens: Ihmisen lyhyt historia, Homo Deus: Huomisen lyhyt historia sekä 21 oppituntia maailman tilasta. Kirjoissa esitetyt historiaan pohjautuvat kuvaukset ihmisestä lajina, tulkinnat nykyhetken poliittisen ja arvopohjaisen ilmapiirin tilasta ja synnystä, sekä vahvasti scifi-henkiset mutta kuitenkin hätkähdyttävän loogisesti rakentuvat tulevaisuuden ennusteet herättävät varmasti lukijan kuin lukijan pohtimaan olemassa olonsa ja valintojensa syitä ja seurauksia, omia prioriteetteja sekä ennen kaikkea sitä, mihin tässä oikein ollaan menossa.
Hararin kirjat rakentuvat siten, että teoksista ensimmäinen, Sapiens: Ihmisen lyhyt historia kuvaa ihmislajin syntyä ja kehitystä kohti hallitsevaa, resursseja tuhlailevaa ja muita lajeja alempiarvoisena pitävää nykyihmistä. Hararin tarjoama ihmiskuvaus on kohtalaisen synkkä mutta valitettavan uskottava. Toisaalta se piirtyy historian kautta, saaden monet tuhoisaksi sittemmin osoittautuneet valinnat vaikuttamaan loogisilta seurauksilta vallitsevaan asioiden tilaan. Kirjassa esimerkiksi kuvataan, kuinka Homo sapiens raivasi jo "varhaisina vuosinaan" tieltään suuren osan mantereella elävistä kookkaista eläinlajeista yksinkertaisesti siksi, että nämä olivat helppo saalis, eivätkä kyenneet riittävän nopeasti sopeutumaan näin merkittävään uuteen, yllättävään uhkaan. Ihminen kehittyi "liian nopeasti" - ei vuosituhansien kuluessa esimerkiksi kasvattamalla valtavat torahampaat ja raatelukynnet, vaan yksinkertaisesti olemalla riittävän älykäs kehittämään työkaluja ja välineitä sekä toimimaan yhteistyössä. Eikä evoluutio ollut varautunut tällaiseen.
Samalla lohduttomalla draivilla selittyvät Hararin mukaan monet myöhemmätkin tapahtumat aina jatkuen potentiaalisiin tulevaisuudennäkymiin. Homo Deus: huomisen lyhyt historia keskittyy kuvaamaan nykyhetkeä ja tulevaisuuden ennusteita, ja ellei ensimmäinen kirja sitä vielä tehnyt, niin viimeistään tämä kyllä tekee näkyväksi huolestuttavan kysymyksen: onko ihmislaji jopa liian nopea - niinkin nopea, että se tuhoaa lopulta itsensä. Ja toisaalta: onko meissä mitään säästämisen arvoista?
Hararin tekemät, hurjiltakin tuntuvat tulevaisuuden ennusteet pohjautuvat tietojenkäsittelytieteen ja etenkin biologian saralla tehtyihin harppauksiin, jotka jo nykypäivänä osoittavat, että raja "orgaanisen" ja "keinotekoisen" välillä on hämärtynyt. On oikeastaan melko pysäyttävää tajuta, että vaikka ajatuksia lukevat algoritmit tuntuvat helposti "vähän liiankin" scifiltä, ihmisiin asennellaan jo nykypäivänä tahdistimia ja muita elektronisia härpäkkeitä, neuroneita stimuloiva kypärä on jo keksitty, ja valtavat organisaatiojätit kuten Google ja Facebook keräävät käyttäjistään valtavaa määrää dataa pystyen sen pohjalta hämmästyttävänkin tarkkoihin ennusteisiin.
Harari ennustaa, että koneen ja ihmisen raja tulee vastaisuudessa hämärtymään entisestään, ja jossain vaiheessa herää väistämättä huolestuttava kysymys siitä, mitä tapahtuu nykyisenmuotoiselle ihmislajille. Syntyykö "ylivertaisena" itseään pitävän lajin rinnalle muunnelluista ihmisistä koostuva yli-ihmisten laji (joka koostuisi esimerkiksi rikkaasta, itseään rahalla parantelemaan kykenevästä kansanosasta), ja jos näin tapahtuu, kuinka käy Homo sapiensille, joka on tähän saakka oikeuttanut omalla ylivertaisuudellaan alempien lajien sortamisen.
Kolmannessa kirjassa, 21 oppituntia maailman tilasta (jonka luin varmaankin jonkun kirjaetiketin vastaisesti ennen edeltäjäänsä, syystä että lukuinto iski jonain impulssina, ja löysin Prisman hyllystä ainoastaan viimeisimpänä ilmestyneen osan), keskitytään pääasiassa ensimmäisen ja toisen kirjan pohjalta heränneisiin kysymyksiin, jatkoajatuksiin ja tarkempaan nykytilan analysointiin. Kuinka nykymaailmassa on mahdollista selvitä? Mitä tapahtuu seuraavaksi? Muistikuvani mukaan tämä viimeisin teos sisältää myös osin melko suoriltakin tuntuvia kannanottoja liittyen muun muassa politiikkaan ja uskontoon, ja kokonaisen sekulaarille humanismille osoitetun kappaleen.
Suosittelen ehdottomasti lukemaan nämä kirjat - vähintään kaksi ensimmäistä osaa. Kuten ennustamiselle on tyypillistä, Harari tuskin tulee osumaan kaikissa kuvitelmissaan oikeaan - tai mistä sitäkään toisaalta tietää, ennen kuin "tulevaisuus oikeasti tapahtuu". Kirjojen pohjalta rakentuva maailman- ja ihmiskuva on kuitenkin ainakin hyvä pitää mielessä omia päätöksiä, arvoja ja tulevaa maailmantilaa pohtiessa.
Luulen, että tää aihepiiri on tosi paljon esillä nyt ja kirjasarja siis siinäkin mielessä erittäin ajankohtainen. Suomalaisista myös Ilkka Niiniluoto ja muistaakseni Lauri Järvilehtokin näiden asioiden ympärillä kamppailee.
VastaaPoistaEhdottomasti pitää nuo Hararin teokset lukea itsekin. Uskon että ne ovat nousseet suureen suosioon sekä lukijakunnan valveutuneisuuden, että myös todennäköisesti oivaltavan ja hyvän otteen tarjoavan lukukokemuksensa vuoksi.