Eleanor Catton - Harjoitukset

Takakansi:

High schoolin jazzopettajan ja nuoren oppilaan suhde paljastuu. Media herkutelee traumaattisella skandaalilla. Aidan toisella puolella teatterikoululaiset tekevät häväistysjutusta ensimmäisen vuoden päätösesitystä, ja ylhäältä studiostaan kaikkea seuraa ja ohjailee kyyninen saksofoninsoiton opettaja, jolle oppilaat avautuvat ongelmistaan kuin psykologille.

    Roolit muuttuvat, näyttämöt vaihtuvat, tosi ja teatteri sekoittuvat. Kuka esittää ketä ja mitä ylipäänsä tapahtui?

Eleanr Cattonin romaani on pysäyttävän selvänäköinen katsaus nuorten taideopiskelijoiden narsistiseen ja kyyniseen maailmaan. Fragmentaarinen proosa rikkoo kronologian ja tapahtumien logiikan ja sekoittaa surutta kertojat sekä äänilajit. Suvereeni kirjoittaja halliltsee vaativan muodon ja lopputulos on harvinaisen vakuuttava esikoisteos.

    Vuonna 2013 Eleanor Cantonista tuli kaikkien aikojen nuorin Booker-palkinnon voittaja toisella romaanillaan Valontuojat (The Luminaries).

- - -

Cattonin Harjoitukset  on ensimmäinen joululahjaksi saamistani kirjoista (lahjavalinta, joka jostain syystä jaksaa ilahduttaa yhtä suuresti joka kerta).  Tämä kirja on yllättäjä - ensimmäiset kappaleet luettuani epäilin, jaksaisinko todellakaan lukea näin tyylillisesti vaikeaan ja jotenkin hapuilevaan tyyliin kirjoitettua tekstiä reilun kolmensadan sivun verran. Alussa kuvatut hahmot tuntuivat jotenkin epäaidoilta ja teennäisen taiteellisilta, kirjoitustyyli pakotetulta. Mielessäni käväisi jopa alentava ajatus: tämähän on tietysti esikoisteos.

Tarinan edetessä selvisi, että alun takelteluni johtui siitä, etten ollut vielä ehtinyt oppia ymmärtämään kirjaa ja sen tyyliä. Näin jälkikäteen olen sitä mieltä, että Harjoitukset on jokseenkin vaikea, monitasoinen ja monitulkintainen teos, jossa teemoina esiintyvät nuoruuden kehittyvä seksuaalisuus, muuttuvat roolit sekä tarinan lomaan punotut vastakkainasettelut: viaton-syntinen, puhdas-likainen, tyttömäinen-hard core (hard core on kirjassa suoraan esitetty vastakohta 'tyttömäisyydelle'), lapsi-aikuinen... Jossain radikaalissa mielessä tarinan henkilöhahmojen voisi jopa kuvitella/mieltää olevan ikään kuin saman persoonan eri puolia, jotka kietoutuvat loppua kohden yhä tiiviimmin toisiinsa. Tämä tietysti on vain oma ajatukseni, mutta etenkin kirjan alkupuolella kukin hahmo tuntuu tuovan tarinaan oman tiukahkosti rajatun näkökulmansa: siinä missä opettajan kanssa suhteeseen päätyvä Victoria edustaa jotain kätkettyä, salattua ja syntistä, uhmaa tyttömäisyyden rajoja rikkova ja uhkaava Victorian koulukaveri Julia konventionaalisia näkökantoja. Vastaavaan tyyliin myös muista hahmoista on löydettävissä omat "puolensa",  mutta syvällisemmästä analyysistä ei liene suurta iloa niille, jotka eivät ole kirjaa lukeneet.

Myös seksuaalisuutta ja kirjassa kulkevaa pääteemaa aikuisen ja lapsen välisestä suhteesta lähestytään vastaavaan tyyliin henkilöhahmojen kautta eri näkökulmista. Alaikäiseen sekaantunut herra Saladin edustaa häpeällistä kiusaukselle periksi antamista; häneen suhtaudutaan jopa säälin sekaisin tuntein. Stanley lähestyy samaa teemaa viattomasta näkökulmasta, jossa suojaikäraja hämärtää sitä tosiasiaa, että myös sen ylittänyt voi olla tietyllä tavalla puhdas ja kokematon. Toisaalta tarinassa esiintyy myös Stanleyn isä, joka leikittelee samalla teemalla hyvinkin mustan huumorin varjolla ("Miten papilta katkaistaan siemenjohtimet - potkaistaan kuoropoikaa takaraivoon"). 

Tämän kirjan pohjalta olisi hauska tehdä laajempiakin analyyseja (kuten että: mitä kuolema edustaa tarinassa. Mikä merkitys opettajilla on, mitä he edustavat?) Koska en kuitenkaan halua pilata lukukokemusta paljastamalla liikaa tarinan kulusta, riittänee tässä kohtaa toteamus, että Harjoitukset on mielenkiintoinen, moniulotteinen kokonaisuus, joka antaa sopivasti pohdiskelun aihetta olematta kuitenkaan "liian vaikea".