sunnuntai 13. joulukuuta 2020

Francesc Miralles & Héctor García (Kirai) - Ikigai

Viimeisimmällä kotikaupunkiin suuntautuvalla autoreissulla tuli tehtyä uusi henkilökohtainen aluevaltaus self help -oppaiden saralla: japanilaiset elämänviisaudet.

Francesc Mirallesin ja Héctor Garcían (Kirai) teos Ikigai käsittelee hyvän, onnellisen ja pitkän elämän salaisuutta japanilaisittain. Kirjassa seurataan poikkeuksellisen elinvoimaisten ja pitkäikäisten ihmisten asuttaman Ogimin kylän asukkaita ja heidän elämänrytmiään. Samalla etsitään vastausta kysymykseen siitä, mikä tekee elämästä paitsi pitkän, myös merkityksellisen ja onnellisen. Nimi Ikigai viittaa olemassaolon merkitykselliseksi tekevään sisältöön, ja se voi kirjan mukaan olla niin rakas harrastus/työ kuin perhe tai ystäväpiirikin - kunhan se on jotain, mistä yksilö voi ammentaa intohimoa ja merkitystä elämäänsä.

Kuten self help -kirjat aika usein tekevät, tämäkin teos jätti kyllä jälkeensä ihan kohtalaisen hyvän ja inspiroituneen olon. Näin suomalaisesta vinkkelistä käsin on pakko tosin myöntää sekin, että osa neuvoista jäi myös aavistuksen verran etäisiksi (mikä puolestaan johtuu epäilemättä lähinnä siitä, että suomalaisena olisi ollut helpompi kuulla vaikkapa saunomisen lisäävän onnellisuutta mandariinien viljelyn sijaan). Moneen elämänohjeeseen ja -viisauteen pystyin kyllä toisaalta myöskin samaistumaan ja ymmärtämään, miksi asia on kirjassa nostettu esiin. 

Ikigaissa esitetty pitkän, hyvän elämän resepti kuuluu oman tulkintani mukaan ja ulkomuistista referoituna jotenkin näin:

- Löydä elämällesi merkitys, ikigai. Jotain, mille sydämesi sykkii ja mikä ei tunnu työltä tai velvollisuudelta. Ikigain tulisi ilmeisesti olla jotain sellaista, mistä ei tee mieli esimerkiksi jäädä eläkkeelle (eläkkeelle jäänti ja passivoituminen mainittiin itseasiassa yhtenä elinvoimaa tyrehdyttävänä tekijänä, ja kirjan mukaan olisi parempi olla jäämättä eläkkeelle ollenkaan (apua!))

- Mikäli mielit elää yli satavuotiaaksi, syö määrällisesti vähän, mutta kasvis- ja hedelmäpainotteisesti. Kirjassa esitetään, että pitkäikäisimmistä ihmisistä koostuvalla sinisellä vyöhykkeellä (johon Ogimikin kuuluu) sijaitsevia alueita yhdistää se, että niillä kaikilla syödään energiassa mitattuna hyvin kevyesti (olikohan se n. 1700-1800kcal/pvä/hlö). Ogimin asukkaat syövät lisäksi paljon tofua, kalaa muistaakseni noin kolmesti viikossa ja lihaa vain harvoin. Valkoisen sokerin sijaan ruokavalio sisältää runsaasti hedelmiä. 

- Pysy aktiivisena; haastatelluilla ogimilaisilla oli ilmeisesti kaikilla oma puutarhansa, jossa he puuhastelivat päivittäin. Lisäksi he osallistuivat sikäläisen tavan mukaan radion tahtiin suoritettaviin jumppatuokioihin (kuulostaa hämmentävältä, tulee näin suomalaisena vähän mieleen aamu-tv:n trikookuorrutteiset jumppaohjelmat - mutta ilmeisesti tämä radio taiso on oikeasti suosittua Japanissa. Suorituskeskeistä hikiurheilua kirjassa ei sen sijaan valitettavasti mainita lainkaan...).

- Ole yhteisöllesi hyödyksi, pidä ystävät ja tärkeät ihmiset lähellä. 

- Mitä taloudenhoitoon tulee, niin älä "pistä kaikkia munia samaan koriin". Haastatelluilla ogimilaisilla oli kaikilla vaihtoehtoisia tulonlähteitä; esimerkiksi päivätyö ja lisäksi puutarhasta saatava tuotto. Tällaisen varasuunnitelman perusteltiin vähentävän yksilön haurautta yllättävän tilanteen - esimerkiksi potkujen - sattuessa eteen.

- Pidä positiivinen elämänasenne, vältä stressiä, vältä irvistelyä (!!!) ja aurinkoa. Ota kuumia kylpyjä (näille oli vielä tarkemmat ohjeensa lämpötiloineen päivineen, mutta se meni ainakin allekirjoittaneella toisesta korvasta sisään ja toisesta saman tien ulos; määrään mielummin itse kylpyrutiinini). 

- - -

Että semmosta. Eli nyt ei kun vaan noudattamaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti